_Tulikettu. Muuksi sitä en voinut sanoa. Sen kettumaisista piirteistä â tummasta kuonosta, tuuheasta hännästä ja suurista, teräväkärkisistä korvista â ei voinut kääntää katsettaan. Sen pehmeä turkki rätisi ja loisti kuin roihuava nuotio, joka valaisi syvää pimeyttä._ _Ja ketun silmät. Nuo yĂśtaivaan mustat kekäleet, joissa hohti palavien liekkien punainen sävy._ _Ne katsoivat suoraan minuun. Syvälle sieluuni asti._ Voir plus