_Tulikettu. Muuksi sitĂ€ en voinut sanoa. Sen kettumaisista piirteistĂ€ â tummasta kuonosta, tuuheasta hĂ€nnĂ€stĂ€ ja suurista, terĂ€vĂ€kĂ€rkisistĂ€ korvista â ei voinut kÀÀntÀÀ katsettaan. Sen pehmeĂ€ turkki rĂ€tisi ja loisti kuin roihuava nuotio, joka valaisi syvÀÀ pimeyttĂ€._ _Ja ketun silmĂ€t. Nuo yötaivaan mustat kekĂ€leet, joissa hohti palavien liekkien punainen sĂ€vy._ _Ne katsoivat suoraan minuun. SyvĂ€lle sieluuni asti._ See more